Onko sen arvoista

Surr-rrur. Surr-ruur.

Saumuri hurruuttaa.

”Äitiii, voitko auttaa..?”

Käyn auttamassa.

-Mihin jäinkään tän ompelun kans..? 

Ai nii, tuo sauma..

”Äiti, annatko..?”

Annan vesilasin.

-nuppineulat tuonne ja..

”Vaippa pitäs vaihtaa, en kerenny vessaan.”

Vaihdan.

-jos sitä nyt vähän jatkais tätä ompelua.

Surrur. Surrur.

”Äääää-äää.”

-Nytkö jo heräs päikkäreiltä.

Harmi.

Täytyy jättää ens kertaan..

Joskus sitä miettii,
varsinkin tämän kellohelman kohdalla,

kannattaako tehdä itse vaatteita tai leluja, tai asusteita..?

Kun on pieniä lapsia,

mies paljon töissä.

Omaa-aikaa vähän.

Arjen keskellä yrittää joka välissä 

vähän ommella/ kutoa/ virkata..

Yleensä pienimmän päiväuniaikaan.

Olisko helpompi,

jos menis kauppaan ja ostais sieltä?

Tai vielä helpompi,

Klik, klik,

nettikaupasta.

Ei tarvitsisi edes kotoa liikahtaa.

Olis helpompi,
ja nopeampi.
Kätevämpikin.

Mutta kuitenki:

Se onni, 

kun saa tehdä.

Samallahan se on sitä omaa-aikaa,

omia juttuja, omia ajatuksia.

Se ilo,

kun pieni vettää uutta vaatetta päälleen!

Tai saa uuden lelun käyttöön.

Silmät säihkyy ilosta.

Suu kääntyy hymmyyn.

”Kiitos! Tää on ihana!”

💗

Sen vuoksi teen.
Se on parasta!

😊

Onnellisia hetkiä päivään 💗