Jumppapussukka

Hyvää matkaa maailmalle, pikkuiseni

Nyt sinä lähdet, äidin pieni lintunen, isän oma murunen.

Sinne sinä menet, itseäsi suurempi reppu selässäsi.

Kohti maailmaa, askel askeleelta kauemmas pesäsi lämmöstä ja vanhempiesi suojasta.

Sinä lähdet yhä isompien lasten matkoille.

Kuljet koulutielle, eikä siipeni suoja enää millään yllä määränpäähäsi saakka.

Lentoharjoituksesi pyrähtävät aina pidemmälle 

ja on vain osattava luottaa, että annetut eväät riittävät.

Evääsi on pakattu kaikkien näiden vuosien aikana, syntymäsi hetkestä lähtien.

Ne on rakennettu halauksilla, riidoilla, sopimisilla, 

herkkyyttäsi opettelemalla, vihaasi taltuttamalla, 

rajoja asettamalla ja niitä löysäämällä.

Osaamisella ja osaamattomuudella,

mutta takuuvarmalla rakkaudella.

Toivon, että olisin juurtunut mieleesi rohkaisevina sanoina.

Varmana äänenä, joka tsemppaa jännityksen hetkellä.

Uskona, joka kuiskaa sitkeästi korvasi takana kovissa paikoissa:

sinä osaat kyllä. Sinä pystyt kyllä.

Kunpa olisin asettunut mieleesi lohdun lämpönä.

Hellyytenä, joka rauhoittaa harmien haavoittaessa.

Lempeytenä, joka kuuntelee hyväksyvästi pelkäävää mieltä,

epäonnistumisen murhetta ja pettymysten kirvelyä.

Kunpa olisin piirtynyt mieleesi nauruksi,

joka muistuttaa leikin tärkeydestä.

Hymykuopaksi, joka houkuttelee höpöttelemään, huvittelemaan ja kujeilemaan.

Eläväiseksi iloksi, joka ei koskaan näivettyisi tärkeilyksi 

ja ylimieliseksi tosikkoudeksi.

Kunpa olisin kasvattanut sinut kivaksi kaveriksi.

Lapseksi, joka huomaa toisen hädän. 

Ystäväksi, joka ei pelkää puolustaa heikompaansa.

Ihmiseksi, joka uskaltaa pitää ääntä, kun sitä on pidettävä.

Kunpa olisin levittynyt hartioillesi lämpimäksi huovaksi,

 joka voimistaa maailman myrskyissä.

Majakaksi, joka kutsuisi aallokosta toisia kohti.

Valoksi, joka muistuttaisi, ettet pimeimmässäkään ole koskaan yksin.

Kunpa olisin kasvanut takanasi vahvaksi vanhemmaksi, 

joka uskaltaa lähettää sinut maailmalle ja sallia siipiesi kasvamisen.

Kunpa olisin niin viisas, 

että iloitsisin kasvamisestasi minua suuremmaksi, 

fiksummaksi ja osaavammaksi.

Olisinpa sinulle ennen kaikkea esimerkki ihmisestä,

puutteineen, taitoineen, anteeksipyyntöineen ja aukeavine syleineen.

Muistelen, miten sinä kasvoit minun sydämeni alla.

Ja toivon itsekin osanneeni kasvaa matkasi mukana.

Hyvää matkaa maailmalle, pikkuiseni.

❤

Harmi, kun en aikoinani ole kirjoittanut runon tekijää ylös.

Mutta tämä on niiiiiin ihanan koskettava runo.

Minulla on tapana lukea tämä aina uuden pikkumurusen 

aloittaessa koulutaipaleen.

Meiltä siis lähti uusi eskarilainen

onnellisena, "intopiukalla", koulutielle.

Joten olihan se hänellekin ommeltava oma jumppapussi.

Samalla tyylillä kuin aikaisemmat pupu-pussukat.

Tytär valitsi itse kankaat ja muut tarvikkeet.👌

Tällaisia ajatuksia tälläkertaa.

😊

Ihanaa päivää just sulle!❤

Kangas on Ikeasta. Kääntöpaljettikuva kiinakaupasta. Nahkaneliöt Katjan ompelupuodista. Satiininyöri Pikkumuru.fi. Helmet omista kätköistä.