Virkkaus vei voiton

 Neuloa, vai virkata?
Viime aikoina virkkaaminen on vienyt voiton.

Tälläkertaa kohteena oli mustekala.

Jos olisin tiennyt kuinka töisevä tämä olisi,
en olisi ehkä edes aloittanut.
Tai olisin valinnut paksumman langan.
Tämä mustekala meinasi monta kertaa jäädä kesken.
Pään virkkaus oli ihan kivaa,
joskin yksitoikkoista.
Mutta lonkeroiden virkkaaminen vasta yksitoikkoista olikin!
Onneksi kuitenkin virkkasin loppuun

-onhan tämä nyt aika suloinen.

Etenkin lastenhuoneiden sisustuksessa on nyt näkynyt 

tämänmoisia mustekaloja,

ne olivatkin mallina tähän.

Muuta ohjetta minulla ei ollut,

summamutikassa, silmämääräisesti virkkasin.

Tavaroiden taikamaailman Johannalla on instassa meneillään

#hyvinpyyhkiikal.

Se oli tarpeeksi hyvä syy tehdä itse tiskirättejä.

Tai keittiöluutu, millä nimellä näitä nyt haluaakaan kutsua.

Olen ollut sitä mieltä, etten jaksa käyttää aikaani

T I S K I R Ä T T I I N

-kun ajan voi käyttää muuhunkin.

Mutta niinpäs vain huomasin virkkaavani näitä.

Nyt kun nämä ovat käyttössä,

voisin tehdä vielä lisää!

Arjen luksusta! 

Kesän kuulumisia

Sukan uusi elämä.

Joutsen.

Sekä hernepussi-Herkko.

Vauvalahjaksi virkkasin 

tärkeälle ystävän vauvalle nallehelistimen.

Silikonihelmiä on kiva pureskella, 

sitten kun hampaita alkaa tulla.

Löydettiin kodin lähettyviltä valkovuokkoja,

joista valmistettiin kortteja.

En musitanutkaan,

kuinka kivaa puuhaa tämä on.

Lapsena tykkäsin kerätä kukkia,

kuivattaa painon alla,

ja kiinnittää vihkoseen kontaktimuovin alle -

Ikäänkuin kirjaksi.

Päivämäärä laitettiin kukkasen alle,

seuraavana vuonna tarkkailin,  

kukkiiko sama kukka samaan aikaan.

Muistin tämän,

kun huomasin omien lasteni tekevän samoin.

❤

Metsäretkellä kerättiin mustikan varpuja,

joista tehtiin kranssi.

Meidän suloinen kesäpoika

tarvitsi kesävaatteita.

Joten ompelin.

Paitoja, housuja, t-paitoja, uikkarit..

mitä nyt pieni ihminen tarvitseekaan kesällä.

Nyt on kesälaukku pakattuna,

ja kovalla käytöllä ollut.

Kyllä pienet kasvaa nopeasti.

Juuri huomasin,

että saisi alkaa suunnitella isompaa vaatekokoa.

Ompelin myös 

tyttärille kesävaatteita.

Sekä itselleni.

Kesän reimua jokaisen mieleen!❤

Neulepaidat

Olen ylittänyt itseni! JES.

Elin pitkään ajatuksella,

ettei minun kapasiteettiini riitä 

suuremman neuleen neulomiseen.

En ole jaksanut edes yrittää.

Olen neulonut pääsääntöisesti vain 

sukkia, lapasia, lakkeja..

sellaisia nopeita neuleita. 

Otin haasteeksi neulepaidan.

Aloitin pienestä.

Vauvan kokoisesta.

Onnistuin! 

Ja kohta huomasin..

neulovani taaperolle. Sekin onnistui!

Ja lopulta uskaltauduin isompaan kokoon.

Se riemun tunne, 

kun tämä 140 kokoinen neulepaita valmistui.

Ja, kun tytären hymyn läpi paistoi tyytyväisyys,

hyväksyntä; kelpaa! oli äidillä onnistumisen tunne valtava!

Tämä meidän "valikoiden vaatteita käyttävä" lapsonen 

on käyttänyt tätä neuletta p a l j o n. 

Se on paras kiitos, 

jonka näistä voi saada. :)

Tästä minulla tuli mieleen vanha sanonta:

"Älä koskaan luovuta,

vaan taistele ja voita."

Rohkaisenkin kaikkia kokeilemaan.

Luovuttamatta.

Ihania päiviä, nautitaan auringosta!

(Näiden neuleiden valmistumisesta alakaa olla jo vuosia aikaa, halusin ne kuitenki tallentaa itselleni talteen. Juuri tuon itsensä haastamisen vuoksi.)