Kylläpäs vain joulu oli ja meni,
ja uusi vuosikin vaihtui.
Alkoi tammikuu
ja nyt tämäkin kuukausi vetelee viimeisiään.
Voi kun joskus voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää.
Toisinaan todellakin tuntuu,
että aika juoksee kuin siivillä,
eikä mukana tahdo pysyä.
Meidän pienimmällä on meneillään ’viimeinen vauva kuukausi’.
Nimittäin helmikuussa tämä superSöpöläinen täyttää vuoden verran.
Päivittäin opitaan uusia juttuja.
Tänään noustiin ensimmäisen kerran lattialla seisomaan.
Ja mitkä riemukkaat pienten käsien taputukset vedettiin onnellisena perään.
Päiviin on mahtunut neulonta- ja kudontahetkiä.
Useampiakin.
Olen onnellinen, että olen löytänyt harrastuksen
josta on niin valtavasti iloa,
ja jota voi harrastaa juuri silloin, kun on sen aika.
Vähän kerrallaan tai toisinaan pitkiä, parin tunnin, omia hetkiä.
Nämä hetket kantavat ja tasapainottavat
lapsiperhearjen keskellä.
Pikkumiehen varpaat ovat olleet kylmäntuntuiset
ulkona nukuttujen päiväunien jälkeen.
Joten neuloin hänelle 100% suomivillasta uudet villasukat.
Nyt varpaiden ei tarvitse palella.
Virkkausinto ei suinkaan ole laantunut.
Lapset saivat uuden virkatun lelun; luppakorvapupun.
Jolle neuloin pikkuruisen paidan ja ompelin pitsihameen.
Tämä pupulla oleva hiuspehko vähän mietityttää;
en osaa sanoa onko se hyvä,
vai olisiko ilman hiusta parempi..?
No, tytöt ovat tämän ottaneet leikkeihinsä,
joten antaa sen nyt olla.
Lapsilla on useampi lähes samankokoinen pehmo,
joilta voi vaihdella vaatteita keskenään.
Olemme muistelleet lasten kanssa ihanaa joulua,
joulunaikaa, yhteisiä hetkiä. Kiitollinen mieli menneestä!
Neuloin joulunalla perinteiset,
Annikan suunnittelemat,
Adventtisukat.
Nämä tulivat tyttärelle,
joten viimeistä pätkää en näihin saanut mahdutettua.
Se jäi harmittamaan,
joten neulon vielä toiset sukat jotta saan viimeisenkin pätkän neulottua.
Tokaluokkalaisille oli paksu neule mennyt pieneksi
ja hän pyysi josko voisin neuloa uuden.
Neuloin. Novitan Halla -langalla.
Isot 6 puikot olivat aika kömpelöt omaan käteen,
joten aika hidasta oli neulominen.
Mutta valmista tuli.
Virkkasin puoliympyröitä (”kukan terälehtiä”)
jotka kiinnitin frillamaisesti eteen.
Kiva tästä tuli.
että koskaan ei tiedä millainen lopputulos tulee.😅
Työn edetessä ajatus valmiista työstä voi muuttua,
ja omaa näkemystä kohti mennään.
Sovelletaan ja tehdään niin kauan
että lopputulos on se minkä ajattelin.
Kuumaliimapistooli on ollut meillä kovassa käytössä.
Lapset ovat askarrelleet schleich-hepoille aitauksia, talleja yms.
Itsekin vähän askartelin.
Tällaisen kuumailmapallon.
Kaikesta kotoa löytyvästä.
Sanomalehdestä, vanhasta korista,
kangastilkuista, juuttonarusta, tekokukista..
Nyt lasten pienet pehmot voivat leijailla yläilmoissa.
Siskoni totesi eräs päivä, voisinko tehdä hänelle pannan.
Mietin millainen olisi hyvä,
ja halusin kokeilla RakkaudellaHennan pampulapantaa.
Virkkasin kaksi, puuvilla-merinosta ja villasta.
Neuloin myös pitsineuleella yhden pannan.
Jätän itselleni yhden,
tai taitaa esikoinen tämän omia itselleen,
ja toiset laitan lahjana eteenpäin tärkeille ihmisille! ❤
Tästä neulotusta saa kukkaset pois,
jos ei niitä halua pitää.
Heijastavat helmet koristavat keskellä.
Kovat tuulet ja pakkaset,
laittoivat neulomaan myös itselleni.
Paksusta Novita Snow -langasta
ja 6 puikoilla lämpöisen pipon.
Toivotan kaikille kauniita, auringon täyteisiä, pakkaspäiviä,
kestohankiretkiä, yhdessä oloa!
Nautitaan näistä, ennen kevään tuloa.❤
