Syksyn väriset sukat


On syksy niin ihmeellinen.
Tänä vuonna näyttää olevan lämmin, kaunis syksy.
Päivisin aurinko hellii,
yöllä meinaa mennä pakkasen puolelle.
Vai jatkuuko kesä vielä vaan..
No ainakin täällä puut rupeavat vetämään
 värikkäitä asujaan ylleen.
Illat pimenevät ja kynttilät syttyvät.

Iltaisin on aikaa rauhoittua,
vetäytyä sohvan nurkkaan neulomaan.
Ihanaa aikaa!


Nämä sukat ovat ihan perus sukat.
Kooltaan 26-27.
Yksi tyttäristä olisi halunnut jo ottaa käyttöön,
vaan malttoi laittaa vielä sukkapussukkaan odottelemaan.
Tämä lanka, Novitan Isoveli, on 
aivan äärettömän ihanan värinen!
Ruosteen oranssi.
Nam.

Virkkasin vielä valkoisesta villalangasta
kukkaset sukkiin.
Omasta päästä vedetty ohje.

Tunnelmallisia päiviä teille!


Aikaisempia sukkalaatikko 2019 haasteen sukkia löydät tästä: 8. pitsisukat7-sukat6 pöllösukat4 ja 5 yhteisneulontaakolmannet-villasukat2-sukat1 pikku sukat.

Syksylle pipot

Lehti puusta variseepi,
päivä yötä pakenee.
Lintu pieni syksyn tieltä
kesämaille rientelee..

Nyt on syksyn tuntua ilmassa.
Lenkkipolulla tuli tuo laulu mieleeni,
kun kivasti värikkäitä lehtiä leijaili puista maahan.
Toisaalta haikeaa;
kesä alkaa olla ohitse,
mutta silti niin kivaa;
tunnelmallista.
Syksyn maisemat ovat päivällä niin värikkäitä,
illalla on kiva sytytellä kynttilöitä ja muita tunnelma valoja.
Saa ihan kaikessa rauhassa vetäytyä sohvan nurkkaan oleskelemaan.
Tykkään!

Näistä syksyn ajatuksista tulikin tarve tehdä tylleröille uudet pipot.
Jokainen sai valita itse haluamansa mallin, kankaan ja muut tarpeet.
Tällaiset niistä sitten tuli.


Tämän heijastavan rusetin halusi tytär ehdottomasti saada omaan lakkiinsa.
Onhan se tärkeä, kun kummitäti on sen hänelle virkannut.
Mielestäni todella hyvä idea neuloa/virkata heijastavaa lankaa
normi langan sekaan. 
Joskus kokeiltiin, kyllä heijasti hyvin (näkyi pimeässä).








Tylleröiset halusivat pipoihinsa ehdottomasti tupsut,
jotka toimivat nepparikiinnityksellä.
Koululaiset pyöräilevät pienen matkan kouluun
ja pyöräilykypärän alle ei mahdu tupsu, 
joten sen voi matkan ajaksi ottaa pois.

Tunnelmallisia päiviä teille!❤



Kaikki kankaat on Nappinjalta. Käsin ommeltavat nepparit Prismasta. Tupsut Paapolta. Panda -kuva Viljamin Puotista. Kaavana oma tekele päänympärysten mukaan.

Jumppapussukka


Hyvää matkaa maailmalle, pikkuiseni

Nyt sinä lähdet, äidin pieni lintunen, isän oma murunen.
Sinne sinä menet, itseäsi suurempi reppu selässäsi.
Kohti maailmaa, askel askeleelta kauemmas pesäsi lämmöstä ja vanhempiesi suojasta.

Sinä lähdet yhä isompien lasten matkoille.
Kuljet koulutielle, eikä siipeni suoja enää millään yllä määränpäähäsi saakka.
Lentoharjoituksesi pyrähtävät aina pidemmälle 
ja on vain osattava luottaa, että annetut eväät riittävät.

Evääsi on pakattu kaikkien näiden vuosien aikana, syntymäsi hetkestä lähtien.
Ne on rakennettu halauksilla, riidoilla, sopimisilla, 
herkkyyttäsi opettelemalla, vihaasi taltuttamalla, 
rajoja asettamalla ja niitä löysäämällä.
Osaamisella ja osaamattomuudella,
mutta takuuvarmalla rakkaudella.

Toivon, että olisin juurtunut mieleesi rohkaisevina sanoina.
Varmana äänenä, joka tsemppaa jännityksen hetkellä.
Uskona, joka kuiskaa sitkeästi korvasi takana kovissa paikoissa:
sinä osaat kyllä. Sinä pystyt kyllä.

Kunpa olisin asettunut mieleesi lohdun lämpönä.
Hellyytenä, joka rauhoittaa harmien haavoittaessa.
Lempeytenä, joka kuuntelee hyväksyvästi pelkäävää mieltä,
epäonnistumisen murhetta ja pettymysten kirvelyä.

Kunpa olisin piirtynyt mieleesi nauruksi,
joka muistuttaa leikin tärkeydestä.
Hymykuopaksi, joka houkuttelee höpöttelemään, huvittelemaan ja kujeilemaan.
Eläväiseksi iloksi, joka ei koskaan näivettyisi tärkeilyksi 
ja ylimieliseksi tosikkoudeksi.

Kunpa olisin kasvattanut sinut kivaksi kaveriksi.
Lapseksi, joka huomaa toisen hädän. 
Ystäväksi, joka ei pelkää puolustaa heikompaansa.
Ihmiseksi, joka uskaltaa pitää ääntä, kun sitä on pidettävä.

Kunpa olisin levittynyt hartioillesi lämpimäksi huovaksi,
 joka voimistaa maailman myrskyissä.
Majakaksi, joka kutsuisi aallokosta toisia kohti.
Valoksi, joka muistuttaisi, ettet pimeimmässäkään ole koskaan yksin.

Kunpa olisin kasvanut takanasi vahvaksi vanhemmaksi, 
joka uskaltaa lähettää sinut maailmalle ja sallia siipiesi kasvamisen.
Kunpa olisin niin viisas, 
että iloitsisin kasvamisestasi minua suuremmaksi, 
fiksummaksi ja osaavammaksi.

Olisinpa sinulle ennen kaikkea esimerkki ihmisestä,
puutteineen, taitoineen, anteeksipyyntöineen ja aukeavine syleineen.
Muistelen, miten sinä kasvoit minun sydämeni alla.
Ja toivon itsekin osanneeni kasvaa matkasi mukana.

Hyvää matkaa maailmalle, pikkuiseni.


Harmi, kun en aikoinani ole kirjoittanut runon tekijää ylös.
Mutta tämä on niiiiiin ihanan koskettava runo.
Minulla on tapana lukea tämä aina uuden pikkumurusen 
aloittaessa koulutaipaleen.

Meiltä siis lähti uusi eskarilainen
onnellisena, "intopiukalla", koulutielle.
Joten olihan se hänellekin ommeltava oma jumppapussi.
Samalla tyylillä kuin aikaisemmat pupu-pussukat.
Tytär valitsi itse kankaat ja muut tarvikkeet.👌




Tällaisia ajatuksia tälläkertaa.
😊
Ihanaa päivää just sulle!❤


Kangas on Ikeasta. Kääntöpaljettikuva kiinakaupasta. Nahkaneliöt Katjan ompelupuodista. Satiininyöri Pikkumuru.fi. Helmet omista kätköistä.

Kasvikatsaus


Muistellaanpa vähän kesää,
tai kesän kukkia.

Unikon ensimmäinen kukka yllätti värillään.
Kylvimme nimittäin vaalean punaisia.
Noh, pirteän värinenhän tuo on!

Mutta onneksi tuli myös näitä "oikean" värisiä.





Toki seasta löytyy vielä näitä yllättäjiä.


Oikeastaan olen kiitollinen,
että näitä muitakin värejä tuli.
Taisimpa ihastua näihin väreihin!



Tänä vuonna kokeiltiin myös Kesäharsoa.
Vähän aprikoin tätä,
olisin nimittäin halunnut Morsiusharsoa,
pienikukkaista kimpun täytettä.
(Sitä en valitettavasti kaupasta löytänyt.)
Nämä ovat mielestäni liian isokukkaisia
täyttämään ja tuomaan pientä lisää kimppuun.
Mutta yksittäin nämä ovat nätit.



Kuunliljat ovat olleet vuodesta toiseen
kestosuosikkeja!
Nämä ovat vielä pieniä alkuja.


Kokeilussa oli myös Särkynyt sydän,
joka on ihanasti kukkinut koko kesän 
ja levinnyt isommaksi pensaaksi.


Maanpeittokasvina kukkapenkissä kasvaa
Suikeroalpi, joka on nyt kukkinut nätisti. 



Tämä ruusu, nimeltään Onnen ruusu,
on mummilan ”sukukasvi”.
Tätä on mieheni isovanhemmilla kasvanut pihalla,
josta sitten mummilan pihamaalle siirretty uusia alkuja.
Sieltä sitten muutama vuosi sitten ukki
lahjoitti meidän pihalle uudet alut kasvamaan.
Ihana tunne, kun ensimmäiset nuput ilmestyivät.
Onnistumisen riemua!
Tämä kukkii tänä kesänä ensimmäistä kertaa.
(Harmi, kun en muistanut ikuistaa kameralle
näitä ruusujen auenneita kukkia.)

 Samoin Liljat 💗
eivät pettäneet tänäkään vuonna,
ihania, isoja kukkia!


Mökkimaisemaa koristivat kauniit
Kiinan Pionit.
Ah, nämäkin niin nätit!




Nyt on kesä jo siirtymässä kovastikkin
sadon korjuun puolelle.
Meillä on kerätty mansikoita useampaan kertaan
jo pakkaseenkin asti.
Hernettä myös.
Ja nam, nämä omenat!





Ihana kesä ja alkava syksy! ❤

NuppisHiiri


Heipparallaa!
Että mitäkö kuuluu..? 
Kiitos, hyvää.😊
Tätä on jonkin verran kyselty.
"Etkö ole värkkäillyt mitään uusia,
kun ei ole tullut päivityksiä."
Kyllä olen,
olen vain pitänyt tarkoituksella,
ja tarkoittamatta, blogista taukoa.
Olen viettänyt aikaa perheen kanssa,
 enkä siksi ole jaksanut hötkyillä tietokoneelle.

Kesähän on jo melkein hurahtanut ohitse,
vielä onneksi on lämpimiä päiviä.
Ja ehkä tämä vuodenaika on just se ihanin;
päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiä, 
yöt pimeitä ja kylmiä.💗

Koulut ovat alkaneet,
murusista enää kaksi viettelee aamuisin kotosalla
äidin kanssa yhteistä aikaa.
Ihana, että arki on alkanut,
pikku hiljaa alkaa muodostua rytmit ja rutiinit.

Tarve tuli uudelle nuppineulojen pidikkeelle,
kun aikaisempi huopahiiri sanoi jäävänsä eläkkeelle.
Noh, olihan se jo aikansa elänyt;
toinen nappisilmä puuttui,
häntä oli pudonnut matkalle,
ja pumpulit rupesivat väkisin puskemaan pihalle.
Tässäpä siis uusi.


Lapset saivat tilkkupaloista valita kankaan,
josta tämän ompelin.
Tämä on tällainen "vappaalla käjellä" valmistettu,
ilman suurempia miettimisiä ja pohtimisia.
Mutta toimii! Ja onhan tämä nyt ihana.
Meinasivat tytöt ottaa omiin leikkeihinsä,
mutta sen verran pidin oman pääni,
etten antanut.😁



Ihania elokuun päiviä teille! ❤

Virkkaus vei voiton

 Neuloa, vai virkata? Viime aikoina virkkaaminen on vienyt voiton. Tälläkertaa kohteena oli mustekala. Jos olisin tiennyt kuinka töisevä täm...